Nonniin, viikko on mennyt taas ohi. Nopeasti. Paljon oli tälle viikolle tehtävälistalla ja saatiinhan me kaikki ne kai tehtyäkin. Ainakin aloitettua.
Mies oli lomilla ma ja ti, mutta sai sitten lunssan, joten paranteli sitä noina päivinä. Maanantaina olivat maalämpömiehet taas hommissa ja sehän saatiin siihen asti valmiiksi, että nyt enää odotellaan vesien ja sähköjen siirtoa uudelle puolelle, jotta saadaan homma lopullisesti valmiiksi. Eli kuukauden puolentoista päästä varmaankin.
Ke-to oltiin töissä ja muutenkin myöhään kotona, joten remppa sai odottaa.
Perjantaina, töistä tulleessaan, pisti mies tekien ja avot, meillä oli vieraseteisessä katto! Piks paks poks. Minä pätkin sillä aikaa puita uuneja varten sekä siivoilin.
Lauantaina aloitettiin päivä liisterinkeitolla. Sillä aikaa kun liisteri jäähtyi, laitettiin keittiön ja olohuoneen välinen ovi paikoilleen. Siinä meni kivasti VAIN neljä tuntia 😀 Ei ollut ihan helpoin homma siis. Vähän oli nafti väli, mihin sitä karmia ängettiin. Mutta eipä siinä, hieno tuli! Vikassa kuvassa näkyy vähän osviittaa oven koosta. Me päästään kyllä sisään ilman, että pitää kumartaa, mutta iskän ja siskojen miesten tulee kyllä tulla nöyränä köökkiin 😀
Kun mies teki oven kanssa lopputöitä, minä otin liisterini ja pistelin vikan huoneen esiliisteröiden. Nyt on sekin valmis.
Neljän aikoihin tuli Virkin Kauno, meidän hirsimies, käymään ja mies meni hään kanssa miettimään yläkerran kylpyhuoneen rakennetta. Me kun tässä huomattiin, että eihän tuo meidän suihkukaappi mahdu siihen vieravessaan, joten eteispattiin tuleva kypyhuone tehdään jo tässä ekassa remontinvaiheessa. Tai ainakin heti sen jälkeen. Pieneksi ongelmaksi oli, tässäkin tilassa, muodostunut suihkukaapin koko. Nyt korkeuden puolesta. Tehtiin päätös, että eteisen kattoa lasketaan ja tehdään uudet niskat, koska muutoin ei olisi eristepaksuutta saatu tarpeeksi. On siis tehtävä uudet niskat, jotta lattia saadaan tarpeeksi alas. Sääli, että vanhat, ihan hyväkuntoiset, puut pitää katkoa, mutta nyt on pakko tehdä kompromissi. Toivottavasti meitä ei kivitetä ”vanhaa ei saa purkaa, jos se on hyväkuntoista”-porukan toimesta. Pakko saada suihkukoppi jonnekin ja tämä on ainoa paikka minne se saadaan mahtumaan. Rakenne saatiin sumplittua ja päivä pelastettua.
Tämän jälkeen tie vei Pohjaan, josta kävin hakemassa lastensängyn sekä lisää peltipurkkeja. Pohjasta mentiin käymään puusepällä kattomassa keittiönkaappeja. Ne ovat melkeistä valmiita. Nyt pitäisi enää saada se keittiö valmiiksi 😀 Mutta kaapit olivat kyllä niin suamarin hienoja! Puu on niin kaunista, ettei sitä viitsisi peittää maalilla. Laitetaan siis varmaankin pintaan vain laimennettu pellavaöljymaali. Tällä tavoin, kun ei laiteta lakkaa taikka vahaa, voidaan jatkossa myös maalata pellavaöljymaalilla. Vahan ja lakan päälle on vaikeaa enää mitään muuta kuin samaa laittaa. On siis enemmän vaihtoehtoja jos puun väri alkaakin vuosikymmenen jälkeen ottamaan päähän.
Puusepälle kiroiltiin hiukan keittiön katon surkeaa tilaa, siellä kun on IV-putkea sekä erilaista koloa ja runtua, ja hän antoi oivan vinkin (miten oli itse asian ratkaissut): vanhaan kattoon laitetaan laudasta koolingit ja siihen uudet paneelit kiinni. Koolinkien ja vanhan katon väliin pistetään vielä rakennuspaperi, jolloin vanhat eristeetkään eivät varise uuden kattopaneelin päälle. Me poistamme kyllä vanhat eristeet yläkerran remontin yhteydessä. Poisto aiheuttaa varmasti varisemista alakerran katon päälle, tehtiin poisto joko imuautolla taikka käsin, joten paperi on hyvä siksikin olla.
Tässä keittiön katto tällä hetkellä, ei mikään kaunis näky, kaksi IV-putkea sekä yksi villalla tukittu oho-reikä. Lisäksi naulanreikää sun muuta.
Sama toimenpide tehdään varmaankin ruokailuhuoneenkin katolle, jossa ikkunan yläpuolella kaksi lahoa lautaa, joiden välistä varisee hiekkaa olohuoneen lattialle. Lautojen uudelleenkiinnitys taikka korvaaminen uusilla on aikamoinen operaatio, jonka epäonnistuminen on todennäköisempi vaihtoehto, joten parempi vaan pistää piiloon. Ruokailuhuoneen katto jätetään vanhalle laudalle, koska on hyvässä kunnossa. Naulat vain pois ja uutta maalia päälle.
Sunnuntai toi meille auringon, joka oli näyttänyt itsensä jo lauantainakin, oi ihanuutta! Aamulla pistin taas liisteriä keittäen. Nyt käyttökohteena pinkopahvi. EKA PINKOPAHVI! Ja sehän vasta olikin jännä homma. Ei mennyt ihan niinkuin jossain ruotsinkielisessä ohjelmassa. Mutta oppia ikä kaikki ja noin. Onhan näitä huoneita tässä missä harjoitella. Nyt siis laitettiin vasta eka vuota. Annetaan nyt kuivua ja katotaan millainen siitä tulee. Pysyykö edes seinässä. Tässä se nyt kuitenkin on:
Mies kävi illalla pönttiksiä polttamassa. Näky oli lohduton. Uusiksi meni koko pinkkarivuota. Ei ollut tarpeeksi liisteriä. Varmaan huokolevykin imi osan, kun oltiin vain kerran esiliisteröity. Pussia ja repeytymää. Nooh, ensi viikolla uudelleen. Liisteriä jäi sen verran, että saadaan harjoiteltua. Hitsin vitsi. Ottaa päähän. Mutta eihän kukaan ole seppä syntyessään sekä muut latteudet tähän 🙂 Periksi ei anneta, sanoi mummo lumessa.
Ensi viikkoon pallerot. Toivottavasti pysyvät kelit tällaisina, ei ota enää yhtään niin paljon päähän kuin viime viikolla. Valon määrän lisääntyminen on jees. Paitti, että kun valo herättää viikonloppuisinkin jo seiskalta. Mutta ei saa valittaa 😀
Viikon kissakuvaksi valikoitui tällä kertaa Väkä, joka näyttää kieltä kaikille. Koska se on vähän hömelö.
Mission possible: vanhan hirsitalon kunnianpalautus 